Rosanna Liuski

HIT Helsingin Self Care Platinum esitystaideteoksen ääriäänmyöten täytetyssä ensi-illassa valot ovat juuri pimenneet pahaenteisen kumahduksen saattelemana. Rapistelua kuuluu näyttämöltä, pitkään, kuin paketteja avattaisi. Monennestakohan yllätyspaketista se hyvinvointi lopulta löytyy? Konsumerismi on ensimmäinen sana, jonka raapustan muistiinpanoihini.

The tram stops at Opera. I’m back, again. Opera and ballet have always fascinated me. At its best a strict rehearsal schedule combines with grace, flow and heartbeat of art  — a power that no words can define.

2:22 A Ghost story is a brand new piece by Danny Robins and it sure feels like one. It tackles the themes of seen and unseen, science and pseudoscience, lizard brains vs. the ape brains and so on.

Mari alkaa odottaa lasta ja on innoissaan. Yksiö neljännessä kerroksessa ilman hissiä ei vain taida olla sopiva tila lapselle - toisaalta ei kodittomuuskaan, koska kämppä on lähdössä alta. Hän menee maahanmuuttovirastoon hakemaan todistuksia, kunnes käy ilmi, että EU-kansalaisuus olisi pitänyt hankkia jo 20 vuotta sitten.

“Mä haluaisin kuulua heimoon”, lausuu Nico Lemminkäinen (oiva Aapo Salonen). Sanopa muuta. Anna Krogeruksen kirjoittama ja Eero-Tapio Vuoren Lemminkäisen äiti -esitys Ryhmäteatterilla näyttämöllistää nykyihmisen häkissään ja korostaa lajimme tarvetta olla yhteydessä toisiin ja luontoon.

Pikku Prinssi on Antoine de Saint-Exupéryn lastenkirja, jota on eniten käännetty ei-uskonnollinen teksti. Kalle Tahkolahden dramatisoima ja ohjaama Pikku Prinssi esitettiin 15.11. täydelle katsomolle.

Teatteri Avoimet Ovet on elävöittänyt yhteistuotannossa Myllyteatterin kanssa Elfriede Jelinekin Jackien, joka on eksistentialistinen monologiesitys John F. Kennedyn puolisosta kahden näyttelijän esittämänä. Myllyteatteri on minulle uusi tuttavuus. Heidän toiminnalleen keskeistä on “uusien muotojen ja esityskonsptien kehittäminen sekä haastavien aiheiden esiin nostaminen taiteen keinoin”. Myllyteatterin johtaja Jaakko Kiljunen on ohjannut tämän esityksen Maiju Tainion kanssa.

I got to see Tony Kusher’s Angels in America’s rehearsals at Kansallisteatteri, Finnish National Theater. The director/dramaturg Linda Wallgren and Kansallisteatteri have got the rights to turn this six hour play that usually is performed in two separate parts into four hours and single performance.

Lord Of The Rings (LOTR) is a co-production between Tampere’s theatre and Tampere-talo. It has employed over 250 people and as someone working with disabled people, I’m also glad Theatre NEO has been a part of this production.

Olen nähnyt monia esityksiä, mutta tämä oli kyllä yksi sykähdyttävimmistä juuri työryhmän avoimuuden takia

The Black rider is deeply symbolic show that glides through major themes: life and death, loving and letting go. As one deeply fascinated by symbols and esotericism, it’s my honor to review Lahti’s Black Rider here on Broadwayworld. Minor spoilers included.

Tuntui hyvältä taas astella Taaborinvuorta ylös kauniina kesäpäivänä. En ikinä välty ajatukselta, että täällä se Kivi on todella itsekin joskus kulkenut. Satu Linnapuomin ohjaama esitys Kiven näytelmästä Karkurit odotti vuoren huipulla katsojiaan.

What did our critic think of HÄVIS AMANDA ON KEVYT JA HAUSKA TÖNÄISY TYÖNTEOLLE JA YKSINÄISYYDELLE at Koko-teatteri?

Janilla (herkkä Heikki Nousiainen) on toimistohommissaan pieni haaveilutauko, kun yleisö lipuu sisään. Valot sammuvat ja esitys alkaa; suuri kani hyppii Janin ohi näyttämöllä. Janin ihmettelyn keskeyttää kiireinen kollega ja työelämäsirkus alkaa.

Teatteri on nyt-hetken taidetta ja aamen sille! Näyttämö on lavastettu koulun juhlasalin raunioiksi ja yleisö etsii paikkojansa. Koska Q-teatteri ei ole repertuaariteatteri, ovat he pystyneet maalaamaan ja muokkaamaan näyttämöä juuri tätä esitystä varten ja oi, kuinka kokonaisvaltaisesti he käyttävätkään tilaa esityksen aikana!

Hei Aleksi ja kaikki muutkin Jeesuksen tai Dionysuksen ystävät. Täällä kirjoittaa entinen konservatiivi, kristinuskon apologi. Nykyinen, Luojan kiitos, erotiikan ystävä ja pakanahtava thespiaani, edelleen väleissä Jeesukseen tai paremmin kuulostaen Yeshuan kanssa, tuo mies, joka “— syö ja juo, ja te (uskonnolliset fariseukset) sanotte: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä! Mutta Viisauden tunnustavat oikeaksi kaikki Viisauden lapset.” (Luukas 7:34-35). Vielä tärkeä lukuavain: aina, kun puhun juutalaisuudesta, viittaan sillä Jeesuksen aikaiseen juutalaisuuteen ja kristinuskon näkökulmasta sanoen Vanhaan Liittoon.

“Hyvä plumpsahdus”, alkavat muistiinpanoni. Koukin tapaan esitys lähtee ujostelematta käyntiin. Eteemme piirtyy rikospaikka, vierekkäin kaksi hahmoa: yksityisetsivä Janatuinen (Mauno Terävä) ja hän itse lapsena (Viljo Kouvonen). Aloituskohtauksen päällekkäiset aikajanat ja muistot luovat hyvän pohjan alkavalle esitykselle, jonka tavoitteena on ohjaajan sanoin “alitajunnan, unen ja toden hybridi”. 

Fanifiktiolla tarkoitetaan fanien tuottamaa fiktiivistä tekstiä, jossa lähtökohtana on käytetty jotakin populaarikulttuurin tuotetta, kuten televisiosarjaa, elokuvaa, kirjaa, sarjakuvaa tai julkisuuden henkilöitä.

I went to see Ruff Knowledge by Camille Auer at Kanneltalo 23.11. to its premiere, which was a part of Baltic Circle -festival. In their program it says the following: