Rosanna Liuski - Page 2

Mitä Liuski ajatteli Kellariteatterin esityksestä?

Olen suomalainen tuo Kari Tapion elämän lavalle iloineen ja suruineen, kuten ohjaaja-koreografi Osku Heiksanen lupaa käsiohjelmassa. Myös mielenkiintoista oli lukea, että Karin Tapion poika Joona on auttanut esityksen teossa, jakaen muistoja isästään. Esitys on saanut ensi-iltansa 2019.

Cut.It.Off by Katimari Niskala is an abstract performance on facing the thoughts that lie to you and trap you in a box of your own mind.

Last of the Red Hot Lovers at Theatre Kultsa is a text and story orientated play that the actors have set well on stage with a minimalistic approach and good group work.

HIT theatre collective brought us L'Accident de Bertrand (fin. Bertrandin kohtaus) by Emilie Leconte at Kaapelitehdas. It had its premiere in Finland, excluding its reading in Reading European Drama Festival, Helsinki 2019. The text itself is eventful and interesting with many layers and possibilities in its execution. It does proceed as if it was a dream.

Unlike the Lord of the Rings, the Hobbit is a book targeted for children. Thus the crew had seemingly made a choice to stay true to its source material. Things are kept simple and even the most scary stone-trolls are made less scary with a funny accent. Gandalf comes forth to tell the story as if a narrator and fight choreographs by Oula Kitti are witty and flowing rather than violent-looking.

Marian tunnustus - muistokirjoitus hevoselle on vakuuttava kotimainen uutuusteos. Sen yksi inspiraation lähteistä on Eeva Mesiäisen elämäkerta Maria Kajavan pitkä taival, joka kertoo inkerinsuomalaisesta Mariasta. Hänellä oli poikkeuksellinen palo luterilaisen seurakunnan perustamiseen aikana, jolloin uskonto oli kokonaan kielletty ja rikollista. Esitykseen ohjaaja-käsikirjoittaja Hanna Kirjavainen on myös tuonut omaa pohdintaa pyhästä, ihmisen suhteesta luontoon ja eläimiin oman hevosensa Pojun menettämisensä kautta: '-- olin pitkään kokenut hevosen läsnäolossa jotain sakraalia, mystistä ja perustavanlaatuista olemassaoloa -- Tunsin vahvasti, että se taluttaa minua kielen tuolle puolen, vaikenemisen ja 'sellaisenaan toteutumisen' ulottuvuuteen, jonne ihmismieli ei yllä.' Näin syntyi fiktiivinen teos Mariasta, joka todella pohtii niin teologisia, kielellisiä (tarkemmin metalingvistisiä), kuin ikiaikaisia rakkauden ja anteeksiannon kysymyksiä.

I got invited to the TAMK's musical students' premiere of Song For a New World. It's been directed by a leading musical actor Petrus Kähkönen who now took the job of a director. He had a challenge of arranging a show that was originally performed by four people in a form of a concert now into a musical for 15 performers. He did well. Let's dig into the review:

Red Nose Companyn Aleksis Kivi

Kansallisteatterin 150-vuotisjuhlavuodelle Suurelle näyttämölle tuodaan aiheellisesti Red Nose Companyn Aleksis Kivi, jonka kansallisromanttista maailmaa säestää kamariorkesteri Avanti. Ensi-iltansa teos saa 17.2.2022, josta se jatkaa kiertueelle eri puolelle Suomea. Haastattelin teoksen dramaturgia Eva Buchwaldia, joka toimii myös Kansallisteatterin vakituisena dramaturgina, sekä ohjaajaa Linda Wallgrenia sähköpostin välityksellä. Olen itse teoksesta täpinöissäni. Kivellä on minulle erityinen paikka sydämessä ja hänen viimeiseksi lauseekseen huhuttu Minä elän koristi aikoinaan huoneeni seinää. Katsotaan, mitä tekijöillä on sanottavana:

The Regional State Administrative Agency of Finland (shortly AVI in Finnish) has gone between closing and restricting the audience capacity for performances, concerts and shows which has been - to put it mildly - tough to the countless of professionals of the industry.

Svenska teatterin nuorten Nya Tadam ryhmä täytti 25-vuotta. Juhlanäytös Momentum kasasi yhteen kappaleita esityksistä, joita on nähty Nya Tadamin matkalla, mutta omilla sanoituksillaan.

näyttämöllä: Oskari Eskola, Roope Kovalainen, Heidi Lalli, Miika Luukko, Linda Manelius, Suvi Mäkinen, Tiina Romppainen, Clarissa Rosi, Sulo Siikaranta, Netta Simola, Velma Tiusanen, Fanni Vihersaari ja Maria Viitanen

'I’m never in a situation where I’m thinking that now I’m gonna direct a pause. I answer the same way as in the previous one that if it makes sense to me then I let it be. But if it doesn’t make sense I start discussing with the actor why are you doing like this? What are you thinking, what are you feeling? And then you go through that' - Harjanne

'RÈvolution is here and ready to give the stage to the Invisible Ones! RÉvolution is the second performance from the clown-duo Babylon and RÉ. The performance studies the meaning of being seen through clownery and comedy. How one finds an own voice and how to make it heard? Whose responsibility is it to talk about oppression and can guilt be the force of change?' - rednose.fi

A performance starts as early as in the green room (lämpiö). Everything was lit with a subtle, almost unnoticeable red light. It's the color of bravery and the femininity, a color of a sacrifice - though before the 1940s it was the color of the masculine.

My journey to this work started by Turku City theatre's Teosavaus, a preview panel with the director Snoopi Siren and two of the actors, old-timer Taneli Mäkelä and newcomer Elias Keränen, interviewed by the head of art department Mikko Kouki. It was a good set of people in terms of hearing about the rehearsal process from different perspectives.

Ilokseni sain viikko sitten kutsun Helsingin Kellariteatteriin, How to synchronize and decompose in this world -teoksen ensi-iltaan, mikä oli ensikosketukseni Kellariteatteriin.

Näyttelijäntaiteen kolmannen vuosikurssin opiskelijat ovat työstäneet pitkään tanssiteatteriproduktiotaan window clo­sed. sad, big cri­sis, i want to dance. plea­se let me in. T-NB10304, Tanssiteatteriteos on osa näytteljäntaiteen koulutusohjelmaa. Sain kunnian arvioida tämän ryhmän teoksen ja myös pikaisesti haastatella opettajia, joilla oli teoksesta ja sen kautta oppimisesta myös pedagoginen sekä ohjauksellinen vastuu.

UA Talks X Kansis is an 'Artist café and discussion club open to all', an event organized by Urban Apa. This time it was located at Vallila's Kansallisteatteri, Finnish National Theatre. I took part as an audience member (later as a questioner) and now want to share some bits of the evening's discussions on art, theatre, collective and institutions - the fears and dreams of them.