Skip to main content Skip to footer site map
BWW Arvio: OLEN SUOMALAINEN on rento, yhteinen nostalgiatrippi Kari Tapion elamaan

BWW Arvio: OLEN SUOMALAINEN on rento, yhteinen nostalgiatrippi Kari Tapion elamaan

Polar tuotanto

BWW Arvio: OLEN SUOMALAINEN on rento, yhteinen nostalgiatrippi Kari Tapion elamaan OLEN SUOMALAINEN on rento, yhteinen nostalgiatrippi Kari Tapion elämään

Olen suomalainen tuo Kari Tapion elämän lavalle iloineen ja suruineen, kuten ohjaaja-koreografi Osku Heiksanen lupaa käsiohjelmassa. Myös mielenkiintoista oli lukea, että Karin Tapion poika Joona on auttanut esityksen teossa, jakaen muistoja isästään. Esitys on saanut ensi-iltansa 2019.

Tämä musiikkinäytelmä on ennen kaikkea helppolukuinen ja kohdeyleisölleen ystävällinen. Yleisössä oli lähinnä eläkeläisiä ja sitä ajatellen enempää taidehiippailua ei olisi voinut vaatiakkaan. Yritänkin siis arvioida teosta objektiivisella silmällä, vaikka henkilökohtaisesti ajattelen, että ensemblen tanssijalaulajat olisivat voineet esimerkiksi kuvittaa Karin laulujen lyriikoita. Lava jäi usein kovin kolkoksi ja tilaa olisi voinut käyttää yhtä luovasti, kuten 60-luvun lavatansseissa. Ensemblen jäsenet ovat näppäriä ja muuntautumiskykyisiä esim. Dannyn assarina, mutta pelkän joukolla sivulla istumisen ja kohtauksien seuraamisen sijaan, olisin kaivannut lavan täyttöä. Tai selkeää rajanvetoa, että jos ensemble vain laulaa, he ovat aina samassa paikassa. Alun räväkkä tanssinumero ei mielestäni siis vienyt yleisöä esityksen muutoin rauhallisempaan tahtiin ja maailmaan, vaikka koreo ennen väliaikaa toistuikin. Jokin lempeämpi johdattelu olisi toiminut mielestäni paremmin.

Tässä esityksessä musiikki on tottakai pääosassa ja pääosaan on valittu musiikin luja ammattilainen Antti Paavilainen. Kaikki esiintyjät suoriutuvat hyvin ja musiikki on erinomaista stemmoineen kaikkineen. Yleisö polkee rytmiä heti ensimmäisestä Elviksestä aina lopun klassikoihin. Lempiesiintyjän tittelin saa minulta tällä kertaa kuitenkin Tuukka Leppänen: hän oli erityisen läsnä, rento, reagoi välittömästi hetkeen ja selkeästi nautti työstään.

Pienillä konsteilla ja viilauksella esityksestä olisi saatu teatterillisesti vielä onnistuneempi. Esimerkiksi musiikin tahti olisi voinut muuttua, joko nopeutua tai hidastua, promillien myötä armeijassa. Kaikkein isoin muutostoiveeni kohdistuu kuitenkin sisustuksiin. Ne nimittäin pysyivät kolkkoina ja muuttumattomina läpi esityksen, vaikka vuosikymmenet ja paikat vaihtuivat. Pelkkä kultalevyn ilmestyminen seinälle esityksen lopussa piristi. Mitä jos sisustuselementit, esimerkiksi pelkät seinällä roikkuvat, olisi vaihdettu aikakausien vaihtojen yhteydessä? Näin 60-00 -luvut olisivat näkyneet muuallakin kuin sinnepäin-vaatetuksissa. Tai vaikka jos armeijaan mentäessä ja alustat auki kääriessä käkikello tai taulu olisi vaihtunut sen ajan presidentin kuvaksi?

Käkikellonkin näpäytys olisi ollut virkistävää, jos lavasteet olisivat vaihdelleet, eikä käkikello olisi roikkunut siinä koko esityksen. Niin sanottu Tsehovin ase -efekti ei onnistunut, vaikka sitä ehkä näin yritettiinkin. Nyt käkikello oli vähän vaivaannuttava ja ääniefekti liian äänekäs, vaikka tietyllä tavalla kuoleman läsnäolo koko elämänkaaren aikana on ihan toimivaa - ellen tuttuun tapaani "ylitulkitse".

Esityksessä oli onnistuneita karaktäärejä, jotka huvittivat erityisesti kohdeyleisöä. Danny oli hahmona loistava, kiitos Tatu Siivoselle, ja vitsi "vanhemmista naisista - niin mistä?" oli loistava. Vaikka seuralaiseni, äitini kommentoikin, että Danny ei tosielämässä ole kovinkaan kukkoilija, oli mielestäni Dannyn esittäminen niin sanotusti julkkiksen arkkityyppinä toimivaa ja hyvä kontrasti sen ajan Kari Tapiolle. Itse nautin myös Nylon Beat -kohtauksesta.

Vaikkei esitys ollut teatterillisesti loppuun hiottu, on työryhmä onnistunut luomaan lämpimän, vastaanottavaisen ja rennon tunnelman yhteiselle nostalgiatripille Kari Tapion elämään. Oli kyseessä sitten bändin jäsenille juttelu lavalta, neljännen seinän rikkominen ilmoituksella, että "pitäisi tehdä aikahyppy" tai lopussa yleisölle turvallisen matkan toivottaminen, henki näyttävässä Backaksen ladossa tartuttaa jokaiseen tunteen: Olen suomalainen.

Minulla on vain yksi kysymys... Milloin suomalainen teatteri päästää irti lonkkavikaisesta hahmosta? T. pian valmistuva fysioterapeutti.

BWW Arvio: OLEN SUOMALAINEN on rento, yhteinen nostalgiatrippi Kari Tapion elamaan

TodayTix


From This Author - Rosanna Liuski

Rosanna Liuski has been passionate about theatre for the past decade. Her biggest achievements as an actor have been in Rambo at Finnish National Theatre, directed by Elina Kilkku, 2015; ... (read more about this author)


Review: PRISCILLA BY SAMUEL HARJANNE AT HELSINKI CITY THEATREReview: PRISCILLA BY SAMUEL HARJANNE AT HELSINKI CITY THEATRE
September 23, 2022

What did our critic think of PRISCILLA BY SAMUEL HARJANNE AT HELSINKI CITY THEATRE? Priscilla is a heartwarming, boogie-along jukebox musical of your favorite disco hits! Filled with beaming lights, glitter and meaning Priscilla reminds how not to take life so seriously, not it's brights nor its storms - and one will always end up finding like-minded people. Even from the mids of a desert!

BWW Arvio: Tama poyta on tehty maailmanpuusta, KellariteatteriBWW Arvio: Tama poyta on tehty maailmanpuusta, Kellariteatteri
August 3, 2022

Mitä Liuski ajatteli Kellariteatterin esityksestä?

BWW Arvio: OLEN SUOMALAINEN on rento, yhteinen nostalgiatrippi Kari Tapion elamaanBWW Arvio: OLEN SUOMALAINEN on rento, yhteinen nostalgiatrippi Kari Tapion elamaan
July 27, 2022

Olen suomalainen tuo Kari Tapion elämän lavalle iloineen ja suruineen, kuten ohjaaja-koreografi Osku Heiksanen lupaa käsiohjelmassa. Myös mielenkiintoista oli lukea, että Karin Tapion poika Joona on auttanut esityksen teossa, jakaen muistoja isästään. Esitys on saanut ensi-iltansa 2019.

BWW Review: Cut.It.Off by Katimari Niskala at KoKo-theatreBWW Review: Cut.It.Off by Katimari Niskala at KoKo-theatre
May 19, 2022

Cut.It.Off by Katimari Niskala is an abstract performance on facing the thoughts that lie to you and trap you in a box of your own mind.

BWW Review: Last of the Red Hot Lovers at Theatre Kultsa is a classic piece well done as it promisesBWW Review: Last of the Red Hot Lovers at Theatre Kultsa is a classic piece well done as it promises
April 26, 2022

Last of the Red Hot Lovers at Theatre Kultsa is a text and story orientated play that the actors have set well on stage with a minimalistic approach and good group work.