BWW haastattelu: Ehkä tärkeintä on lopulta nopea ja tarkka rytmi - ja 3 muuta vastausta ohjaamisesta Sakari Hokkaselta

Miten ohjaajana tartut klassikkoteokseen?
Pyrin tiedostamaan klassikon esitystradition ja muodostamaan siihen suhteen. Tässä tapauksessa varmasti kullakin katsojalla on omat mielikuvansa Holmesin ja Watsonin hahmoista lukuisien filmatisointien pohjalta. Katsoimme vanhoja Sherlock Holmes -elokuvia ja istutimme esitykseen muutamia silmäniskuja Sherlock Holmes -faneille.

Esityksessä nähdään 34 roolihahmoa. Kuinka hyvin näyttelijät ovat pystyneet heittäytymään fyysisesti eri hahmoiksi ja/tai kuinka paljon olet ohjannut heitä?
Näyttelijät ovat luoneet hahmonsa hyvinkin itsenäisesti. Toki olimme yhdessä pukujen ja naamioinnin suunnitelijoiden kanssa miettineet hahmojen visuaalisuuden, jonka näyttelijät sitten täyttyivät omalla mielikuvituksellaan. Kunkin kohtauksen kokonaisuuden ehdoilla olen sitten ohjannut hahmoja, karsinut rönsyjä, tiukentanut rytmiä jne.

Onko ulkoasu/peruukit vs näyttelijäntyö tässä 50-50 ("fifty-fifty") vai 70-30 jompaan kumpaan suuntaan?
Suhdelukua on vaikea sanoa. Visuaalisuus antaa tietysti suuntaviivat, mutta ilman fysiikkaa, puhetapaa, gestiikkaa hahmot olisivat vain vaateripustimia. Sanotaan nyt vaikka 40-60 näyttelijäntyön hyväksi.

Mitä olette halunneet painottaa esityksessä: hahmoja, tilanteita vai molempia?
Kyllä tämän esityksen karkki katsojalle ovat nimenomaan nuo lukuisat värikkäät hahmot ja niiden välillä tapahtuvat paikoin yliluonnolliselta tuntuvat vaihdokset. Itse olen pyrkinyt ohjaamaan kirkkaiksi esityksen useat tyylilajit. Vuorotellen mennään farssikomediassa, dekkarijännärissä ja melodraamassa. Ja ohjaajan näkökulmasta komediassa ehkä kaikkein tärkeintä on lopulta nopea ja tarkka rytmi.

Teksti: Sakari Hokkanen ja Rosanna Ilo Liuski
Kuvat: Jaakko Vuorenmaa

Saat Broadway-uutiset WhatsAppissa

Saat uusimmat päivitykset, uutiset ja eksklusiivisen sisällön suoraan sovelluksessa.